Pilalla oleva nuoriso on hyvä merkki (eli miksi sisältövaroitukset on best)

Kulttuurikenttä keskustelee nyt huolissaan sisältövaroituksista ja taidelukiosta, jossa nuoret vaativat koulutyöhönsä ja taiteeseen sisältövaroituksia vaikeita tunteita herättävistä aiheista. 

Sisältövaroituksia käytetäänkin jo laajasti monissa paikoissa, vaikka tutkimus kertoo niiden olevankin ehkä hyödyttömiä ja jopa haitallisia. 

Olen itse varoituksista vain hyvilläni. En tiennyt tarvitsevani, mutta hyödyn koko ajan: minun ei tarvitsekaan joutua tunnekuohuihin raskaista sisällöistä, jos hetki ei ole sopiva. Kuulen jatkuvasti nuorison tunnepuhetta, enkä usko sisältövaroitusten pyrkivän tunteiden välttelyyn, vaan siihen, missä tilanteessa ne kohtaa. On myös ajattelematonta paheksua tai ilkkua nuorison yrityksiä huomioida toisiaan ja hallita ahdistustaan maailmassa, jonka ahdistuksen aiheista valtaosa on aikuisten aiheuttamia. En myöskään usko, että edes ilmaisutaidon lukiolla on resursseja olla turvallinen paikka vaikeiden tunteiden käsittelylle. 

Olen itse kerran istunut pienessä teatterissa katsomassa monologia kuolemaa tekevän, natseja piileskelevän ihmisen ruumiintoiminnoista ja eritteistä. Odotukseni esitykseltä olivat aivan muuta, eikä salista päässyt kesken pois, sillä uloskäynti tapahtui näyttämön halki. En muista teoksesta muuta kuin pitkään jatkuneen ahdistuksen. Sisältövaroitukselle olisi ollut tarvetta, tunteen kohtaaminen ei ollut mitenkään rakentavaa. 

Keskustelussa paistaa väsynyt piiloviesti: nuoriso on pilalla. Nyt nuoriso on liian herkkää ja vaatii liikaa, turvallista tilaa ja omia rajoja. Marssitaan ulos, jos rajoja ei kunnioiteta ja siinä jää klassikot lukematta. Minustakin nuoriso tuntuu usein ylilyövältä, mutta kohtaan sen ilolla: sellaista on nuoruus ja hyvä niin. Kun tehdään muutosta, saavutetaan niistä ehkä puolet. Vähän pyytämällä ei saa mitään. On päivänselvää, että nuorten hurjalta tuntuvat myllerrykset tasoittuvat käytännössä. On vaikea nähdä, että lopputulos, siis hyvinvointia lisäävä toiminta, voisi olla pois edes nykyaikuisilta. 

On hyvä hetki ottaa mallia nuorista ja muistella, milloin onkaan viimeksi käsitellyt omia tunteitaan 🤷🏻‍♂️.

Vastaa